Olin varmaan jotai 5vuotias kun menin ensimmäiseen kiertävään päiväkotiin.. Siellä oli tyttöjä omalta paikkakunnalta ja sitten lapsia eripaikkakunnilta. Siellä tapasin ensimmäiset kiusaajat.. Kerran mut tönästiin rappuset alas. Sille ei löytynyt todisteita,olin siis kompuroinut vain omiin jalkoihini. Muut nauroivat vieressä. Kerho-matkatkin olivat yhtä helvettiä. Ei ollut ystäviä vaan auto täynnä ihmisiä jotka arvosteli ja haukkui; Läski,tankki,köyhä paska. Ei sitä siinä iässä vielä niin ymmärtänyt,sattuihan se silti..

Eka luokalle mentyä,kiusaaminen paheni kerta kerralla. Ensin oli haukkumista.Sitten tuli päälle sylkeminen,tavaroiden rikkominen, lyöminen..Muutaman kerran kun istuin koulun pihalla,tuli pari isompaa poikaa. Toinen piti mua päästä kiinni ja toinen tunki hiekkaa suuhun. Se sattui. Sitä meni myös korviin ja silmiin. Taas olin juorukello kun menin kertomaan opettajalle. Pojat saivat tunnin "jälki-istuntoa" Ei se edes jälki-istuntoa siinä iässä ollu. Kotimatkalla mua seurattiin,haukuttiin,heiteltiin kivillä..Muutaman kerran jopa kaadettiin ojaan niin että kaikki koulukirjatkin olivat repussa pilalla.

Ala-asteen ensimmäiset kolme vuotta kärsin ed.mainitusta. Lisäksi kolmannen luokan lopussa saimme tietää että koulu vaihtuu koska meidän kyläkoulu lakkautettiin. Siitä innostuen yksi minua vuotta nuorempi poika otti pesäpallomailan ja löi sillä suoraan päähän. Havahduin kun opettaja huhuili nimeäni. Olin siis ollut tajuton,kauanko,siitä minulla ei ole mitään tietoa.
Kaksi vuotta isäni tuli minua koulusta vastaan,hän ei uskaltanut laittaa minua kävelemään yksin kotiin. Menin joskus myös koulun vieressä asuneen perheen luo. Siinä olin turvassa. Kaksi perheen poikaa turvasi selustani.

Neljäs luokka alkoi uudessa koulussa kera uusien kiusaajien. Niin sen täytyikin mennä.
Haukkuminen jatkui; Olin läski,tankki,sotanorsu,elefantti ja oranssin talvitakkini ansiosta minua sanottiin appelsiiniksi. Sen ainoan kerran pidin sitä.  
Kuitenkin koko ala-asteen ajan sain myös uusia ystäviä,tosin nuoremmista koska yleensä asetuin saamaan kaiken paskan niiden nuorempien sijasta. Oli ne ystäviä silloin. Kaikki nauroivat koska pidin toisten puolia,niin minä olin oppinut tekemään.

Kiusaamisen takia minut pistettiin pieneen kyläkouluun viereiselle kylälle. Muut entisestä koulusta menivät isoon kouluun kirkonkylälle. Silti kiusaaminen vain jatkui. Uudessa koulussa en tosin joutunut koskaan kärsimään väkivallasta,tai siis fyysisestä väkivallasta,henkistä oli siitäkin edestä. 
Se vain jatkui. Aina kun isäni soitti opettajalle että mikä on kun muita ei saada kuriin,haukkuminen pahentui. Olin vain juorukello,ja vielä läski sellainen.

Vapaa-aikanakaan minulla ei juurikaan ollut ystäviä. Minua pelotti koko ajan ajatus siitä että kohta minä joudun siirtymään ylä-asteelle sinne isoon kouluun jossa en todellakaan saa olla rauhassa koskaan.

Seitsemäs luokka... Uusi iso koulu. Luokalla 20oppilasta,kaikki entisen luokan oppilaat ja lisää kiusaajia eripaikkakunnalta.
Meidän luokka jakautui muutamaan "ryhmään" Olivat ne jotka pärjäsivät,eli lukivat läksyt ja pärjäsivät koulussa,sitten oli niitä jotka istuivat hiljaa ja ottivat vastaan kaiken paskan,siihen ryhmään minä kuuluin,ja sitten oli ne kiusaajat. Muutama poika ja tyttö jotka tekivät koko ylä-aste iästä yhtä helvettiä. Seitsemäsluokka kun alkoi, ryhmiä oli 6 ja jokaisessa oli melkein 20 oppilasta. 
Eli kiusaajien joukkoon liittyi myös muita. Niitä oli paljon. Tuli paljon vuosien aikana paskaa niskaan; oli haukkumista,tavaroiden hajoittamista,jopa töiden pilaamista. Kaiken sen kestäneenä,luulin että selviäisin kunnialla. 

Kahdeksas luokka..En oikeastaan muista siitä mitään. Paitsi kahdeksannen luokan jälkeen tuli rippileiri,se olikin ainoa paikka missä minua ei kiusattu vaikka siellä oli myös niitä kiusaajiakin. En tiedä mitä ne oikein koettivat sillä kaikella paskalla saavuttaa. Hyvin ne onnistuivat pilaamaan ihmisen itsetunnon.

Yhdeksäs luokka.. Haukkumista,potkimista,kampitusta,tavaroiden mystistä katoamista,tavaroiden hajotusta...
Koko yhdeksän ensimmäistä kouluvuotta kärsin kaikesta paskasta. Aina kun menin sanomaan jollekin opettajalle,vastaus oli että no koetahan sopia niiden kanssa,teitkö sinä jotain että ansaitsit sen?

Tässä ei ollut edes kaikki.. osa elämästä on kuin huuhtoutunut pois.