Ylämäki,alamäki,ylämäki,alamäki...Sitä minun elämäni on ollut. Aina siitä saakka kun aloin ylä-aste iässä katsella vihdoinkin poikia muutenkin kuin ällöttävinä,pahalle haisevina otuksina. 
 
Ensimmäinen poikaystävä joskus vuonna jotain,no en tiennyt seurustelusta juurikaan,tuskin tiedän nykyäänkään. Ihastuin täysin siihen jätkään kun se sattui samaan aikaan tulemaan kyläilemään serkun mökille. Siitähän se ajatus sitten lähtikin.. Tavattiin viikonloppuisin,koska jätkä asui eripaikkakunnalla..Eihän sitä kestänyt kuin hetken,sitten selvisi että sillä on toinen muija siellä omalla paikkakunnalla..
 
Toinen seurustelusuhde...Se eteni jo kihloihin saakka. Sitä kestikin melkein kolme vuotta.Suhteen alussa sainkin tavata ihanan miehen joka tämän "hirviön" sisällä asui. Mutta pian se sitten alkoikin näyttää oman todellisen luontonsa. Hän tapasi selkäni takana minun "ystäviäni",vei heille lahjoja ja rakasteli heidän kanssaan. Kunnes sain tietää näistä asioista. Kyllä minä sen koko ajan aavistin millaista se oli.Ehkä olin jo väsynyt ja tahdoin vain pois. Kiinni jäämisen ja minun anteeksi antamisen jälkeen tulivatkin kuvioon täysin vieraat naiset joita hän kutsui työreissuiksi. Joka aamu kun heräsin,toivoin että saisin jatkaa unta eikä tarvitsisi kokea päivääkään sen ihmisen kanssa enää. Suhteen aikana laihduin yli 30kg vain ruokavalion muuttamisella ja lenkkeilyllä. Silti sain päivittäin kuulla että en osaa tehdä ruokaa, enkä ole ikinä kaunis enkä osaa tehdä mitää ja että lihava olen vaikka mitä yritinkin. Sen suhteen aikana koin kaiken p*skan mitä voi vaan kokea; Väkivaltaisuuden,pettämisen,henkisen kiusaamisen... Luojalle,tai jollekin,suuri kiitos että olen vieläkin elossa ja nyt jakamassa omia mielipiteitäni...
 
Sitten tulikin näitä irtosuhteita,en tiedä mitä niillä elämääni hain vaan jotain jota en ole vieläkään löytänyt. Sainkin niistä yleensä vain pahan mielen ja kauhean morkkiksen seuraavana aamuna. Olihan se tietysti aikakausi sekin..
 
Kolmas vakava seurustelusuhde.. Tapasin miehen,joka asui vanhempiensa luona. Sen vajaan vuoden aikana huomasin myös että miehellä ja hänen äidillään on jäänyt katkaisematta napanuora.. En minä siihen väliin voinut mennä,enkä päässytkään. Kihloihin menosta puhuttiin,ja kihlat ostettiinkin. Kun menimme miehen kotiin,jossa molemmat silloin asuimme,näytimme sormukset niin miehen äiti rupesi itkemään,ajattelin ensin että sen takia että hän on onnellinen,ei vaan sen takia koska hän oli menettämässä poikansa. Sen jälkeen alkoi miehen äidin jatkuva arvostelu; "Ei lihavan naisen kanssa voi saada edes terveitä lapsenlapsia. Läskejähän niistä tulisi."  Yksi ilta mietin huoneessa asioita,pakkasin tavarat ja lähdin kotipaikalle,mies ei pitänyt yhteyttä. Ei kysynyt perään eikä mitään. Sitten mies ilmoitti että hei,oon tavannu toisen,ja harrastin hänen kanssaan seksiäkin,joka oli paljon parempaa kuin sinun kanssasi. Putosin mielelläni pois ja aloin rakentamaan OMAA elämää..
 
Vuonna 2007 hain ammattikouluun,pääasiana hankkia sieltä itselle ammatti. Kolme vuotta amiskaa ja ammatti tuli. Yhdistelmäajoneuvonkuljettaja nykypäivänä olen. Muutin noiden vuosien aikana opiskelupaikkakunnalle ja jatkoin villiä sinkkuelämää.Hyvin se meni,tai ainakin minusta tuntui sellaiselle että tää on elämää. Ei se sitten ollutkaan mun juttu. Osasin irrottautua ajoissa,ja muutin taas. Takaisin kotipaikkakunnalle. Sain rivariasunnon ja otin sinne koiranpennunkin piristämään ja tuomaan vaihtelua elämääni. Sitten "löysin" takaisin elämääni ystävän,jonka olin kadottanut jo ennen kuin muutin opiskelemaan opiskelupaikkakunnalle. Sen tytsyn kaa me koettiin ja koetaan vieläkin mahtavia hetkiä elämässä. Mutta palataanpas takasin siihen aikaan kun asuin vielä siellä rivitalossa..
 
Jepan (Tän mun ystävän) kaa me tehtiin aina "maailmanvalloitussuunnitelmia" Hauskaakin oli,vaikka ei aina ees oltu viihteellä vaan arvostelemassa toisia ihan täysin selvinpäin :) Yks yö,puhuttiin taas normaalia maailmanvalloituspuhelua,kun nykyisin meidän molempien yhteinen ystävä soitti ja liitin hänet mukaan keskusteluun..Jutun aiheethan vaihteli sitten puukosta vessanseinään. Siis aiheita riitti...

Sit tapahtuikin se asia mikä muutti mun viimeisen vuoden ihan täysin... Ystävämme olikin puhelimessa jonkun kanssa joka voisi tarjota mulle töitä,siis töitä!! Töitä=rahaa? niin sen täytyy olla. Jo pitkäaikaisena työttömänä tottakai tartuin tilaisuuteen.. Puhuin hetken sen miehen kanssa ja sovittiin että menisin seuraavana päivänä käymään eripaikkakunnalla katsomassa mitä työ olisi...
 
Ja niin minä menin,aamulla ensin koiran kanssa lenkille ja sit katsomaan että mummoni,erittäin rakas ihminen minulle,että hän voi hyvin. Sitten ajelemaan kohti työhaastattelua.. Paikkakunnalle jossa en juurikaan ollut käynyt ainakaan itse ajaen. No helposti paikka löytyi ja pääsin turvallisesti perille. Sitten näin hänet,sen miehen,jota en todellakaan olisi uskonut noin komeaksi mitä hän minun silmissä vieläkin on.. Ehkä punastuin,kävelin kohti hallia ja hän tuli aukaisemaan minulle oven. Puhuttiin hetki ja lähdettiin sitten käymään viereisellä huoltoasemalla kahvilla,siellä puhuttiin aivan muusta kuin töistä. Laitoin Jepalle viestin;En minä voi tälle töihin tulla,mä oon niiin rakastunut. Kuitenkin sovittiin työnantajan kanssa että kokeilen miltä työ maistuu. Soiteltiin parina ensimmäisenä päivänä työkkärin asioita ja muuta työhön liittyvää.. Kuitenkin koko ajan oli itsellä mielessä että en voi,en. Huomasin että miehellä oli sormus,hän siis oli varattu ja siinä kulki minun raja. 
 
Pari päivää hiljaiseloa,sitten yhtenä tammikuisena iltana soi puhelin harvinaisen myöhään,työnantaja soitti ja kyseli ensin kuulumisia ja sitten mitä muuta mun elämässä on ja selitti omastakin tilanteesta,hänellä on pieni poika ja vaimo. Eroa hän ei mielellään hakisi koska poika kärsisi ihan eniten. Vaan että vaimon kanssa ei ole minkäänlaista suhdetta enää. Minä uskoin siihen. Puhuttiin tunteja ja tunteja ja kun hän sanoi hiljaisella äänellä että hänellä on ikävä minua,putosin kirjaimellisesti lattialle. Istuin keittiönlattialla ihmetellen mitä oli tapahtunut,miten tää tähän oli mennyt. Kuitenkin aamuneljän aikaan huomasin pukevani päälle ja laittavani hiuksia yms. että lähden keskellä yötä tapaamaan tätä miestä. Eikun koira taas kyytiin ja sovittiin miehen kanssa että nähdään puolessa välissä erään huoltoaseman pihalla. Matkan ajan viestejä lensi puolin jos toisinkin,oli kerrankin erilainen olo. Ihan kuin tää mies tahtoisi oikeasti vain minut. Sitten siinä oltiin,nenäkkäin katsomassa toinen toisiamme. Eikä kummallakaan ollut mitään havaintoa miten tämä oli näin mennyt. Lähdin parin tunnin juttelun jälkeen vastahakoisesti ajelemaan takasin päin kotiin. Kotimatkan aikanakin viestit lensi..
 
Seuraavana päivänä mies tuli käymään minun luona,jännitin sitä aivan älyttömästi. Hän piti minua sylissä,eritavalla kuin kukaan ennen on tehnyt,hän osoitti tykkäävänsä aivan eritavalla kuin kukaan ennen, sekö siinä sitten viehätti,viehätti niin paljon että piti antaa vain mennä ja pistää kerralla kaikki peliin?? Hän käytti minua syömässä,käytiin ajelemassa ja vietettiin aikaa yhdessä. Olisin saanut kuun taivaalta jos olisin sitä osannut pyytää. Ystävät olivat kyllä erimieltä,he etsivät ja myös löysivät miehestä ne huonot puolet,enhän minä niitä rakastuneena nähnyt laisinkaan. Vai enkö vain halunnut nähdä?
 
Kuitenkin,miehen pienen painostuksen alla muutin taas,löysin asunnon miehen kanssa samalta paikkakunnalta ja näin parin kuukauden seurustelun jälkeen muutinkin sinne. Kaksio,siis kaksio,näin iso asunto ja tänne minä kotia rupesin rakentamaan.Hetken asumisen jälkeen tajusin vihdoinkin ettei minun vajaa vuoden vanha koira oppinutkaan niin helposti asumaan kerrostaloon,kun joka puolelta kuului ääniä. Piti rueta kaiken kiireen keskellä etsimään koiralle haikeana uutta kotia. Onneksi kuitenkin se pulma ratkesi helposti kun isäni otti koiran mielellään kotipaikalle asumaan ja seuranpitäjäksi. Tiesin ettei rakas eläin joutuisikaan vieraaseen perheeseen vaan pääsisi tuttuihin kuvioihin mukaan.
Mies olikin helpottunut että koira lähti,en tajunnut että hänen puolesta se olikin helpompi,ei tarvinnut koskaan pelätä että koira sotkisi työpaikalla jotain tai että minulla olisi töistä joskus kiire kotiin koska ei kotona kukaan odottanut. Ennen muuttoa mies oli luvannut ja vannonut että hän tulisi minun luo,että perustettaisiin vihdoinkin oma koti ja oltaisiin oma pieni perhe keskenään. Jopa lapsista puhuttiin,sovittiin kaikki yhteiset säännöt.
 

Huhtikuu vaihtui,riitoja alkoi tulla entistä enemmän,mitä omituisimmista syistä. Niitä selvittäessä meinasi jo omakin pää levitä. Vaan jaksoin aina kysyä mitä olen väärin tehnyt,miten pitäisi muuttua että kelpaisin.Tekisin edelleen mitä vaan että mies olis vain onnellinen. Sitten hän ilmoitti tekstiviestillä ettei tarvitse enää tulla töihin,että osaan aina vaan pilata kaiken ja olen vain tiellä. Putosin sieltä unelmien korkeasta pilvilinnasta alas rytinällä,itkin yksin kotona,mietin mitä pitäisi tehdä että olisin taas tärkeä ja että kelpaisin. 
 
Kuitenkin jossain alitajunnassa olin tajunnut ystävien varoitukset. Kun mies ilmoitti että ei ole paikkakunnalla,kävin tarkistamassa onko hän työpaikalla. Eräänä yönä taas kun kävin läheiseltä abc:ltä ostamassa maitoa,ajattelin että ajanpahan huvikseen työpaikan ohi,katson että palaako siellä valot. Siellä paloi,ihmettelin koska mies oli itse sanonut olevansa nukkumassa. Ajoin hallin päätyyn,jätin auton siihen,kai sen takia ettei mies huomaisi käyntiäni,tiesin siis jo ettei hän siellä yksin ollut,eikä ollutkaan. Siellä oli nainen,nainen joka oli jo ennen minun kuvioihin tuloa ollut miehen tyttöystävä.Siellä ne istui ja juttelivat. Laitoin miehelle viestin että nukkuuko hän,ei kuulunut vastausta. Laitoin toisen viestin,ei vastausta. Sitten hän sanoi että piti käydä paperitöitä tekemässä ja että nyt hän menee kotiinsa nukkumaan. Katselin kuitenkin viereisen hallin pihasta ja huomasin että kovin ne lähekkäin menivät sen naisen kanssa joka ei olevinaan enää ollut kuvioissa. Lähdin kotiin,ja kun pääsin vihdoinkin sisälle,istuin eteisen lattialla vain itkemässä. Tajusi vihdoinkin oman tyhmyyteni.
 
Sitten hän taas otti yhteyttä,pyysi anteeksi käytöstään ja leperteli,teki kaikkensa että sai taas minut pyöritykseen mukaan. Ja niin keväisenä,erittäin lämpimänä päivänä tein töitä,taas aamuyöltä seuraavaan aamuun saakka. Sitten taas tuli kritiikkiä kun mikään ei kelvannut tai muuten vain olin taas huono. Kuitenkin erään kerran kun mukana olin ajossa,kysyin että mitä helvettiä hän haluaa,miksi hän tietoisesti minua satuttaa ja pyörittää.Että se sekoittaa minut entistä enemmän.
 
Kesä meni yllättäen nopeasti,heinäkuussa aloitin taas työt.Siis virallisella työsopimuksella vihdoinkin. Kävin töissä normaalityöajan mukaisesti ja mies tuli iltaisin taas minun luo viettämään yhteistä aikaa. Sitten joskus elokuun alussa tuli tekstiviesti:"Etkö sä tajua,me ollaan aivan liian erilaisia,ei meistä tuu koskaan mitään vakavaa,helppo ja hyvä pano. Eikös se ole molemmille hyvä asia." Jäin tuijottamaan viestiä,makasin yön sängynpohjalla tuijottaen kattoa,menin aamulla töihin,tein töitä ja töitä ja töitä..Kunnes huomasin ettei millään ole oikeastaan juurikaan väliä. Mies tuli töihin vaimonsa ja poikansa kanssa,joka ikinen päivä. Joka ikinen päivä jouduin katsomaan kun hän suuteli vaimoaan,leikki poikansa kanssa ja minä olin vain halpa työvoima. Sitten vihdoinkin,heräsin,heräsin unesta jota olin elänyt koko kevään,laitoin viestin miehelle:" En voi valitettavasti enää tulla töihin,en voi olla sinulla töissä koska tiedän etten voi enää koskettaa sinua,en voi tulla luoksesi ja suudella sinua." Takaisin tuli taas viesti minkä sisältö oli jo mullekin jotain utopiaa. Elokuun lopussa jäin siis kotiin. Katselin seiniä päivät pitkät,puhuin ystäville ja kerroin kaiken olevan kunnossa. Kuitenkin samaan aikaan tappelin miehen kanssa autosta ja muustakin mitä kevään ja kesän aikana kerkesimme hankkia. 
 
Kesä meni ohi,syksy teki tuloaan. Päivät meni samallalailla kaikki; Joko makasin kotona tai olin auttamassa kotipaikalla porukoita. Lokakuu,en muista siitäkään juurikaan mitään. En muuta kuin että hain vihdoin apua,tajusin että en yksin pääse enää jaloilleen ja niin sainkin apua. Marraskuun alussa,enoni kuoli,se oli isku joka vei entistä enemmän pohjaa kohti. Kaikki ystävät koettivat löytää puolestani hyviä asioita,en itse niitä vaan huomannut. Taas mentiin satasta kohti pohjaa. Kotona jaksoin tehdä kotihommat kuten pitikin,en vaan jaksanut enää iloita niistä pienistä asioista mistä ennen jaksoin. Enon hautajaisten jälkeen tää mies tuli yllättäen mun oven taakse,ovikello soi ja menin katsomaan kuka sieltä oikein tuli. Tää mies,joka painoi mut pohjalle oli oven takana. Katsoi vaan minua,tuli sisään pyytämättä ja minä puhuin hänelle,kerroin kaiken tästä suuresta menetyksestä ja kivusta mitä se tuotti. Kaikesta kaipauksesta mitä koin miestä kohtaan,kaiken mahdollisen. Mies olevinaan ymmärsi,en varmaan koskaa saa tietää ymmärsikö. 
 
Sain vihdoinkin lähetteen psykiatrille joka määräsi lääkkeet,sairaslomaa ja totesi että kysymys on vakavasta masennuksesta. Sain siihen lääkkeet,ne auttoikin aluksi. Myös nukkumiseen sain lääkkeitä,ne ei sopineet,näin mitä omituisempia painajaisia. No,lääkäri vaihtoi lääkkeet,toinen lääke tehosikin,aluksi. Ja taas vaihdettiin lääkkeitä,ja keskustelua riitti kerrasta kahteen viikottain. Pidin myös tuon entisen mieheni ajantasalla asioista..
 
Entinen mies kävi kylässä,milloin kerran viikossa,joskus taas meni kaksikin viikkoa ennen kuin hän taas tuli käymään.Joskus saattoi mennä kuukausikin ja taas hän ilmestyi. Aina,kun hän ilmestyi,päädyimme harrastamaan sitä missä molemmat on hyviä,ja sain taas kokea että olen tärkeä ja jollain tavalla erityinen.
 
Nyt kun eletään maaliskuuta 2012 tajuan että menneisyyteni on juuri sellainen jolta tahtoisin suojella kaikkia. En vieläkään jaksa ymmärtää mitä exä koettaa tavoitella viesteillään ja ilmoituksillaan. Senhän joka tapauksessa sai aikaiseksi kun ilmoitti tänään että on muuttanut yhteen naisen kanssa,sen samaisen naisen kanssa jonka kanssa hänet hallilta tavoitin keväällä,että rupesin kirjoittamaan,tätä omaa elämää..
 
En tiedä näenkö vieläkään sitä valoa tunnelin päässä vai eikö sitä kaikille ole tarkoitettukaan näkyvän,tiedän vain että kun kohta suljen silmäni,herään taas aamulla,eikä mikään ole muuttunut..